ORTOPEDISET-
PALVELUT

Hevoset näyttävät ortopedistä kipua yksilöllisesti. Usein oireiden ollessa jo pitkälle edenneitä ja selviä, voi taaksepäin miettiessä muistaa ensioireiden olleen vain tuntuma, että kaikki ei ole hyvin.

Haluttomuus liikkua, huonot siirtymiset, vinous, epätasainen kuolaintuntuma, pukittelu/vastustelu, selvä yhden jalan ontuma tai se, että harjoitteet eivät suju enää kuten aikaisemmin. Oireet voivat tulla hiipien pikkuhiljaa, tai yllättäen.

Ontumatutkimukseen kannattaa tulla ajoissa. Mitä aikaisemmin huonon suorittamisen syytä päästään selvittämään, sitä pienemmällä hoidolla hevonen yleensä saadaan takaisin normaaliin työhönsä. Ajoissa hoidetut vaivat eivät tällöin pahene, eikä hevonen kipeydy useammasta kohdasta käyttäessään itseään väärin. Käyttöhevosen huoltoon olisi hyvä sisällyttää ”vetcheck”/ ontumatutkimus 1-2 kertaa vuodessa, jotta voidaan ennaltaehkäistä ortopedisiä ongelmia, suorituskyky säilyisi ja käyttövuosia tulisi lisää.

Ontumatutkimuksessa käydään läpi raajojen ongelmien lisäksi ranka ja lantion alue. Eläinlääkäriä kiinnostaa hevosen ikä, käyttö, oireiden kesto ja miten ne ovat kotona ilmenneet. Aikaisemmista eläinlääkärikäynneistä saadut mahdolliset röntgenkuvat ja hoitokertomukset on hyvä ottaa mukaan.

Hevosella on hyvä olla suitset sekä liina, ja käsittelijän tulee olla varustautunut turvallisesti esim. käsineillä ja hyvillä kengillä.

Tärkeä ontumatutkimuksen osa on liikkeessä katsominen. Tällöin hevosen liikettä ja vartalon käyttöä arvioidaan suoralla ja ympyrällä, pehmeällä ja kovalla alustalla. Ratsut eläinlääkäri haluaa usein myös nähdä laukassa ympyrällä, joissain tilanteissa myös ratsain, kuten myös esim. ravurit ajossa.

Tutkimuksessa pyritään ottamaan huomioon myös mahdolliset muut vaivat osallisena oireisiin, kuten esim. hiekkakeräymä, mahahaava tai suun ongelmat.

Taivutuskokeessa jalkojen niveliä pidetään lyhyen ajan taivutettuina, jonka jälkeen muutaman raviaskeleen aikana arvioidaan taivutuksesta aiheutuvaa kipua. Ontuman aiheuttavan kohdan täsmentämiseksi hevoselle voidaan tehdä johto- ja nivelpuudutuksia. Johtopuudutuksissa puudutusainetta asetetaan neulalla halutun hermon päälle nahan alle, jolloin raaja puutuu tästä alaspäin. Nivelpuudutuksissa puudute injektoidaan nivelen sisälle. 

Kun hevonen liikkuu puudutuksen jälkeen puhtaasti tai vinous/muu oire ratsain tai ajossa helpottaa, on oireen aiheuttama kohta varmistettu.

Seuraava vaihe ontumatutkimuksessa on diagnostinen kuvantaminen. Röntgenkuvaus ja ultraäänitutkimus ovat AitoVetissä käytettäviä kuvantamisen tapoja. Röntgenkuvauksessa nähdään parhaiten luusto ja nivelet. Esimerkkeinä irtopalat, kystat, okahaarakelähentymät, nivelrikkomuutokset ja murtumat. Ultraääni kuvantaa tarkasti pehmytkudokset, nivelkapselin ja nivelten rustopinnat. Rektaalisesti tehtävällä ultraäänitutkimuksella nähdään osa lantion alueesta ja sitä käytetään mm. ristiliitoksen (SI) vaivojen tutkimiseen.

Tutkimuksen päätteeksi eläinlääkäri tekee hevoselle sopivan hoitosuunnitelman sisältäen mahdolliset lääkitykset (nivelensisäiset, systeemiset), levon ja kuntoutuksen.

Yleinen ontuman syy on niveltulehdukset, joita hoidetaan nivelinjektioilla. Lääkkeenä käytetään kortisonivalmisteita, hyaluronihappoa ja regeneratiivisia valmisteita. Myös rangan ja lantion alueen vaivoja voidaan lääkitä paikallisesti. Hoitamattomina niveltulehdukset edistävät niverikon etenemistä. Aikaisessa vaiheessa todettujen nivelmuutosten kanssa hevoset yleensä pystyvät hoitojen avulla suorittamaan täyden uran vielä hyvin.

Pehmytkudosvammojen, kuten jänne-, lihas- ja ligamenttivaurioiden akuuttihoidon jälkeen riittävä toipumisaika, kengitys ja kuntoutusohjelma perustuen kontrollitarkastuksiin ultraäänellä, tuottavat parhaan tuloksen hevosen parantumiselle.

Oikeanlaiset kuntouttavat harjoitukset nopeuttavat hevosen palaamista työhön ja estävät tai hidastavat saman vaivan palaamista. Hoitojen yhteydessä on tärkeä korjata työskentelyasentoa, arvioida lihavuusastetta ja vahvistaa heikentyneitä lihaksia oikeanlaisilla harjoitteilla. Luonnollisen vinouden aiheuttamat ongelmat kannattaa lajista riippumatta ottaa myös työn alle viimeistään tässä vaiheessa.

Ontumatutkimuksen kontrollissa arvioidaan annetun hoidon vaste, vaurioiden paranemisen eteneminen ja mahdollisesti uusitaan aikaisempia hoitoja.

Hevosen ortopedistä kipua arvioidaan palpoimalla sen keho ja raajat, sekä katsomalla sen liikettä eri askellajeissa suoralla ja ympyrällä. Lisäksi hevoselle suoritetaan taivutuskokeet.

HEVOSEN SELKÄONGELMAT
Urheiluhevosen selkäkivut aiheuttavat usein epämääräisiä, mutta hevosen toimintaa ja suorituskykyä haittaavia ongelmia. Hevosen selkä toimii satulan ja ratsastajan kantamisen lisäksi myös hevosen koko liikeradan voima-akselina. Terve ja toimiva selkä on välttämätön hevosen normaalille liikunta- ja työskentelykyvylle.
 
Hevosen, kuten ihmisenkin, selkä rakentuu nikamista ja nivelistä, joita ympäröivät lihakset ja ligamentit. Selkä on dynaaminen rakenne, jolla on kykyä joustaa ylös, alas ja sivuttain sekä jossain määrin myös kiertoliikkeisiin. Selkäranka koostuu rintarangan (T1-18) ja lannerangan (L1-6) nikamista ja niiden välissä olevista välilevyistä.

Selkäkivun havainnointi aikaisessa vaiheessa voi olla vaikeaa, sillä se ei aiheuta selvää kliinistä oiretta kuten ontumaa. Oireet voivat alkuvaiheessa olla hyvinkin huomaamattomia, kuten hevosen ilmeen ja yleisen olemuksen lieviä muutoksia tai suorituskyvyn lievä heikentyminen. Pahimmillaan selkäongelmat aiheuttavat voimakasta kipua selkään ja sen lihaksistoon, selän jäykkyyttä, vastustelua satuloidessa tai selkäännousussa ja pukittelua sekä huonoa ratsastettavuutta.
 
TYYPILLISIMMÄT HEVOSEN SELKÄONGELMAT:
 
Okahaarakkeiden ahtaat välit eli ns. kissing spines
Kissing spines on yksi yleisimmistä selkäkivun aiheuttajista hevosilla. Se on yleisintä urheilukäytössä olevilla este- ja kouluhevosilla. Muutokset sijaitsevat tyypillisesti rintarangassa T13-16 -alueella. Tutkimuksissa ahtauman syyksi on spekuloitu satulan ja ratsastajan vaikutusta, synnynnäistä vikaa, liiallista rasitusta yms., mutta varmuutta aiheuttajasta ei vielä ole. Problematiikkaa diagnostiikan suhteen lisää se, että useissa tutkimuksissa myös oireettomilta hevosilta on löydetty kissing spines -muutoksia röntgentutkimuksessa.
 
Selkäligamentin vaurio/tulehdus eli supraspinaaliligamentin desmiitti
Selkäligamentti on vahva ligamentti, joka jatkuu niskaligamentin jatkeena ja loppuu viimeiseen lannenikamaan. Matkalla se kiinnittyy okahaarakkeisiin ja jatkuu okahaarakkeiden väleihin interspinaaliligamenttina. Lisäksi se kiinnittyy pitkän selkälihaksen jänneosiin. Selkäligamenttiin voi syntyä akuutti vaurio esim. rajun pukittelun seurauksena. Siihen voi tulla painevaurioita epäsopivan satulan tai liian kuormittavan ratsastuksen seurauksena. Se voi vaurioitua myös trauman seurauksena, jos hevonen joutuu onnettomuuteen. Usein selkäligamenttivaurioita nähdään myös sekundaarisena muun selkäongelman, esim. kissing spinesin seurauksena.
 
Degeneratiiviset sairaudet
Kuten muissakin nivelissä, myös selän fasettinivelissä voi ikääntymisen seurauksena ilmetä nivelrikkomuutoksia. Nikamarungoissa voi myös esiintyä spondyloosia. Näiden muutosten kliininen merkitys on vielä epäselvää. Joskus harvoin okahaarakkeisiin tai nikamarunkoihin voi tulla stressimurtumia liiallisen rasituksen seurauksena.
 
DIAGNOSTIIKKA
Hyvän kliinisen ja palpatorisen tutkimuksen lisäksi selkää voidaan jossain määrin tutkia erilaisilla kuvantamismenetelmillä. Röntgentutkimuksella nähdään luiset rakenteet kuten okahaarakkeet ja nikamarungot, ultraäänitutkimuksella puolestaan voidaan tutkia lihaksia ja ligamentteja. Joissain tapauksissa skintigrafialla voidaan saada lisäinformaatiota.
 
Hevosen suuri koko kuitenkin asettaa haasteita kuvantamismenetelmille, ja esimerkiksi lannerangan alueen vatsanpuoleisia nikamapintoja ja lantiota on hankalaa tutkia kattavasti röntgen- tai ultraäänitutkimuksilla. Lisäksi diagnoosin tekoa hankaloittaa se, että tutkimuksissa myös isolta osalta terveitä hevosia on löydetty selkään liittyvää patologiaa.
 
HOITO
Tietyissä tapauksissa tarkan diagnoosin ollessa selvillä, kuten fasettinivelten nivelrikko tai kissing spines, vauriokohtaan voidaan injisoida kortisonia tulehdusta rauhoittamaan. Tulehduskipulääke sekä suun kautta että paikallisesti on usein hyödyksi. Akuuttivaiheessa myös muut paikallishoidot kuten kylmäys ja laserterapia ovat hyväksi. Monet hevoset hyötyvät myös mesoterapiasta, joka poistaa tehokkaasti kipua ja laukaisee selkälihasten jännitystä. Apua voidaan saada myös suonensisäisesti annosteltavista bisfosfonaateista (Tildren).
 
Kun akuutin vaiheen kipu on saatu hallintaan, on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota hevosen kokonaisliikuntaan ja sen tapaan liikkua. Tässä vaiheessa on suositeltavaa käyttää apuna hevosiin perehtynyttä fysioterapeuttia, jonka avulla voidaan rakentaa hevosen tarpeita vastaava kuntoutusohjelma. Selkäongelmaisen hevosen kunnossapysymisen tärkeimmät kulmakivet ovat oikeanlainen tapa liikkua, järkevä, yhdessä fysioterapeutin kanssa suunniteltu treeniohjelma sekä ehdottoman sopiva satula. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää fysikaalisia hoitoja kuten hieronta, osteopatia, kiropraktiikka tai akupunktio.
IRAP-lyhenne tulee sanoista ”interleukin receptor antagonist protein”. Interleukiinit ovat välittäjäaineita, jotka ylläpitävät tulehdusta nivelessä. IRAP estää näiden välittäjäaineiden toiminnan vähentäen tulehdusta, ja siten hidastaa myös nivelrikon kehittymistä. Lisäksi IRAP:ssa on kasvutekijöitä, jotka saattavat korjata jo syntyneitä vaurioita nivelessä.
 
IRAP valmistetaan hevosen omasta verestä eli se on ns. regeneratiivinen hoitomuoto. Hevosesta otetaan 60 ml verta IRAP-ruiskuun ja verta inkuboidaan lämpökaapissa 24 tuntia. Sen jälkeen veri sentrifugoidaan ja siitä otetaan seerumi talteen. Seerumi säilyy pakkasessa 12 kuukauden ajan. IRAP-hoitoja suositellaan 1-2 viikon välein 2-5 hoitokertaa tapauksesta riippuen.
 
 
PRP JA PRF
PRP on lyhenne sanoista ”platelet-rich plasma” eli suomennettuna verihiutale-rikas plasma. Verihiutaleiden erittämät kasvutekijät lisäävät jänteessä kollageenisynteesiä, jolla optimoidaan jännevamman fysiologinen paraneminen. Tämä ei siis nopeuta paranemista, mutta se vähentää arpikudoksen muodostumista, jolloin jänteestä saadaan biomekaanisesti kestävämpi.
 
PRF on lyhenne sanoista ”platelet-rich fibrin” eli verihiutale-rikas fibriini. PRF ja PRP eroavat toisistaan siinä, että PRF sisältää verihiutaleiden lisäksi myös valkosoluja ja fibriiniä. Tällöin paranemisprosessi alkaa nopeasti. PRF-hoitoja käytetään humaanihammaslääketieteessä. On olemassa alustavaa näyttöä siitä, että PRF regeneroi rustoa ja nopeuttaa jännevammojen paranemista.
 
Myös PRP ja PRF ovat regeneratiivisia hoitomuotoja, ja ne tehdään hevosen omasta verestä.  PRF on käyttövalmista heti, PRP noin tunnin kuluessa. Suositus on injisoida valmistetta 1-3 krt noin 2 viikon välein vamman laadusta ja vakavuudesta riippuen.