Lannehalvaukseksi kutsutaan rasitusperäistä syndroomaa, jonka seurauksena hevosen lihakset jäykistyvät ja kramppaavat. Lievimmillään lannehalvaus voi näkyä vain takaosan jäykkyytenä, pahimmillaan hevonen käy maate eikä pääse ylös. Lihasjäykkyyden lisäksi oireina voi esiintyä kramppeja, hikoilua, lihasten turvotusta, ylösnousuongelmia, seisomista virtsausasennossa, liikkumishaluttomuutta ja jopa liikkumiskyvyttömyyttä. Huono suorituskyky, epäpuhtaat liikkeet ja lyhentynyt askel voivat olla myös merkkejä lannehalvauksesta, vaikkei niitä ensimmäiseksi yleensä tulkita lannehalvauksen oireiksi. Vakavia oireita ovat makaaminen, tiheä hengitys, sydämen tiheälyöntisyys, elimistön liiallinen lämpeneminen ja myoglobiinin erittyminen virtsaan. Vakava lannehalvaus voi aiheuttaa shokin tai jopa kuoleman.
Yksittäinen lannehalvaus voi johtua voimakkaasta väkirehuruokinnasta yhdistettynä liian rankkaan treeniin hevosen kuntotasoon nähden (tai ilmetä vaikka reippaan karkureissun jälkeen). Toistuvaan lannehalvaukseen sen sijaan liittyy yleensä perinnöllinen syy ja lihaksen aineenvaihdunnan ongelma (ratsuilla PSSM eli polysakkaridien kertymäsairaus ja ravureilla RER eli toistuva lannehalvaus).
Lannehalvaus diagnosoidaan verinäytteestä tutkimalla lihasarvot. Perinnöllinen sairaus voidaan todeta geenitestillä tai lihasbiopsialla.
HOITO
Akuutti lannehalvaus on päivystystapaus, sillä siihen voi liittyä akuutti munuaisten vajaatoiminta lihasten hajoamisen seurauksena. Lievimmillään lannehalvausta hoidetaan muutaman päivän karsinalevolla, kipulääkkeellä ja runsaalla juottamisella. Vakavammassa tapauksessa hevonen voi vaatia suonensisäistä nesteytystä munuaisten toiminnan turvaamiseksi. Hevosen virtsaamista tulee seurata. Sairaalahoito voi myös tulla kyseeseen, joskin vakavista lihaskrampeista kärsivän hevosen kuljetus sairaalaan on haasteellista. Yleensä hevonen palautuu normaaliin treeniin muutaman viikon kuluessa.
Anna Lehto, eläinlääkäri AitoVet, 2020
