HAMMASHOIDOT
HAMMAS-
HOIDOT
Eläimen suu tarkastetaan aina normaalin yleistutkimuksen yhteydessä vastaanotolla mahdollisuuksien mukaan. Eläinlääkäri ottaa kantaa siihen, tarvitseeko suuta jo hoitaa esim. poistamalla hammaskiveä tai puuttumalla purennan ongelmiin. Myös mahdollisten kasvainten, tulehdusten, ikenen liikakasvun ja murtuneiden hampaiden arviointi on helpompaa ammattilaisen silmin.
Tarkastuksessa nostetaan huulia, jotta nähdään hampaat mahdollisimman pitkälle taakse asti. Suu voidaan myös avata, jotta havaitaan hampaiden sisäpinnat ja kieli. Aivan takimmaisten hampaiden tarkastaminen hereillä on usein hankalaa.
Eläinlääkärin työturvallisuuden vuoksi on tärkeää, että suuhun katsomista on harjoiteltu jo kotona eikä eläin koe sitä epämiellyttävänä.
Rauhoitus on ainoa tapa päästä tutkimaan kanin ja pikkujyrsijöiden takahampaita.
Suositeltavaa olisi hoidattaa lemmikin hampaat eläinlääkärissä vuosittain. Hammashoidot suoritetaan aina nukutuksessa, jota valvoo hoitaja. Nukutuksen ajan eläin saa aina nestettä, lisähappea ja sekä tarvittavat lääkitykset.
Eläinlääkärin suorittamassa hammaskiven poistossa lemmikki nukutetaan, jotta työ saadaan suoritettua huolellisesti ja turvallisesti niin tekijän kuin potilaankin osalta.
Samalla tarkastetaan jokainen hammas kaikilta pinnoiltaan. Näin havaitaan hampaissa olevat mahdolliset kiillevauriot, murtumat ja syöpymät, lieväkin liikkuvuus, mitataan ientaskut ja havaitaan muutokset nielussa ja kielen alla, joita ei hereillä useinkaan pääse katsomaan. Hampaiden asennot virheineen päästään tarkastamaan rauhassa.
Lopuksi hampaat kiillotetaan, jolloin saadaan poistettua myös mahdollisia tummentumia ja ehkäistään plakin tarttumista hampaan pintaan.
Hampaiden röntgenkuvaus kuuluu nykyään oleellisena osana huolelliseen suunhoitoon.
Kuvaamalla havaitaan esimerkiksi kuolleet hampaat, hampaissa olevat syöpymämuutokset, leukaluukato ja puhkeamattomat hampaat. Eläinten hampaissa on huomattavan pitkät juuret, usein pidemmät kuin itse näkyvä hampaan kruunu. Tämän vuoksi syvällä leukaluussa saattaa olla muutoksia, jotka havaitaan vasta liian myöhään pelkällä silmällä katsomalla. Säännöllisellä röntgenkuvauksella voidaan varmistua siitä, että eläimellä ei ole suussaan kipua tai tulehdusta aiheuttavia hampaita.
Hampaita joudutaan poistamaan, kun ne ovat jääneet puhkeamatta tai ovat väärässä asennossa virheellisen purennan vuoksi, niissä on tulehdusmuutoksia, hammassyöpymää tms kipua tai tulehdusta ylläpitäviä muutoksia.
Yksinkertaistettuna poistot tehdään poraamalla ja poistamalla hammas juurineen. Eläimillä on useita monijuurisia hampaita, jolloin hampaat halkaistaan ja juuret poistetaan yksi kerrallaan. Lopuksi leukaluu tasoitetaan ja ien ommellaan kiinni. Tikit ovat sulavia, eikä niitä tarvitse poistaa, mutta kotona täytyy seurata haavojen paranemista ja sitä, että tikit pysyvät paikoillaan.
Pääsääntöisesti suun haavat parantuvat nopeasti ja eläimet ovat usein iloisempia, kun suu on terve. Ne myös pärjäävät hienosti jopa ilman hampaita; osa syö edelleen kuivanappuloita suun parannuttua, sillä ikenet ovat varsin kovat.
Usein etenkin pienten rotujen pennuilla havaitaan maitohampaita, jotka eivät irtoa, vaikka pysyvä hammas on jo puhjennut rinnalle. Tämä saattaa aiheuttaa muutoksia purentaan, jonka vuoksi tilanteeseen täytyy puuttua mahdollisimman pian. Murtuneet tai lohjenneet maitohampaat saattavat myös aiheuttaa tulehduksen leukaluuhun, jonka vuoksi voidaan joutua poistamaan pysyviäkin hampaita.
Monilla koiranpennuilla havaitaan erilaisia purentavikoja. Jalostuksellisesti purentavikoihin kannattaa suhtautua vakavasti, sillä osa niistä on perinnöllisiä. Eläimelle kipua tai syömisvaikeuksia aiheuttavat viat on hoidettava mahdollisimman pian jo pentuna.
Muutokset suussa vaihtelevat yksittäisistä hammaspuutoksista vakaviin asentovirheisiin ja leuan kasvuhäiriöihin (ylä/ala/vinopurenta). Etenkin pentukoiran hampaita täytyykin tarkastella ahkerasti, jotta voidaan puuttua ajoissa asentovirheisiin. Osa vioista voidaan korjata kotihoidolla. Aitovetissä voidaan tehdä myös oikomishoitoja eläimille. Tämä on vielä nykyään harvinaista ja vaatii omistajalta sitoutumista hoitoon, mutta oikomisen avulla voidaan välttyä hampaiden poistoilta. Eläinlääkärin tekemän oikomahoidon jälkeen eläintä ei saa käyttää jalostukseen (EJ-rekisteröinti).
Koirilla on kohtalaisen yleistä, että suussa todetaan syystä tai toisesta ikenien hyvänlaatuista liikakasvua. Kasvu saattaa olla massamaista tai yksittäisiä pampuloita. Suussa voi olla myös pahanlaatuisia kasvaimia, jotka alkuvaiheessa on mahdotonta erottaa hyvänlaatuisista silmämääräisesti. Poistetuista muutoksista voidaan lähettää koepalat patologille, jolloin varmistutaan muutoksen alkuperästä.
Ienpoistojen jälkeen suu on usein kipeä ja potilaalle suositellaan pehmeää ruokaa, kunnes ikenet ovat parantuneet.
