Turvallinen anestesia syntyy saumattomasta yhteistyöstä asiakkaan, eläinlääkärin ja hoitajan välillä. On tärkeää, että omistaja kertoo ennen nukutusta eläimen terveydentilasta ja mahdollisista aiemmissa nukutuksissa olleista ongelmista eläinlääkärille. Eläinlääkäri valitsee yksilön kannalta mahdollisimman turvalliset lääkkeet anestesiaa varten. Jokaisen eläimen anestesiaa valvoo hoitaja, joka ilmoittaa anestesiassa tapahtuvista poikkeamista toimenpidettä suorittavalle eläinlääkärille. Anestesiakoneet ovat ajanmukaiset, huolletut ja toimivat.
Anestesian aikana seurataan vähintään eläimen ruumiinlämpöä, sydämen sykettä, hengitystiheyttä, verenpainetta sekä veren happisaturaatiota. Tarpeen mukaan eläimestä tutkitaan veriarvoja kuten verensokeria tai elektrolyyttejä. Hoitajan valvonta jatkuu vielä anestesian loppumisen jälkeenkin, kunnes eläin on hereillä ja kykenee liikkumaan itse. Heräämisvaiheessa eläimen hengitystiet pidetään avoimina (erityisesti brachycefaliset rodut) ja eläin pidetään lämpimänä sekä paikassa, jossa se ei voi loukata itseään. Kaneja käännellään heräämisen jouduttamiseksi ja niille annetaan ravintoa heti mahdollisuuden mukaan.
Anestesiariski on kohonnut yksilöillä, joilla on perussairaus kuten sydämen tai munuaisten vajaatoiminta, astma, epilepsia, Addisonin tauti tai jatkuva lääkitys, joka muuttaa rauhoitus- tai nukutusaineiden käyttäytymistä eläimessä. Lisäksi huomioidaan akuutit tulehdustilat, jotka laskevat elimistön toimintavalmiutta.
Terveelläkin eläimellä voi olla anatomisia poikkeamia, jotka vaikuttavat nukutukseen kuten ikä (hyvin nuori tai vanha), pieni koko, eläinlaji tai brachykefalinen kallon muoto.
Riskipotilaiden anestesiassa otetaan huomioon yksilön kohonnut tarve huolenpitoon, jotta nämäkin yksilöt voitaisiin hoitaa mahdollisimman turvallisesti. Nukutuksen aikana joudutaan usein tekemään säätöjä ja antamaan ylimääräisiä lääkityksiä, jotta elintoiminnot pysyvät mahdollisimman tasaisina.
