METABOLINEN SYNDROOMA

Metabolinen syndrooma ei varsinaisesti ole sairaus, vaan kokoelma kaviokuumeelle altistavia tekijöitä. Siihen liittyy yleinen lihavuus ja insuliiniaineenvaihdunnan häiriö ja insuliiniresistenssi. Sitä esiintyy kaikenikäisillä hevosilla ja poneilla, mutta tyyppirotuja ovat erityisesti brittiläiset alkuperäisrodut kuten shetlanninponit, welshit, newforestinponit jne. Metabolisesta syndroomasta kärsivillä tyypillistä on lihavuuden lisäksi rasvakertymät kaulassa (ns. cresty neck), sään vieressä ja hännäntyvessä. Metabolinen syndrooma voidaan diagnosoida pelkästään hevosen fenotyypin eli ulkoisen olemuksen perusteella, mutta tarvittaessa voidaan tehdä oraalinen sokerirasitustesti, jossa tutkitaan veren insuliinipitoisuuksia.

HOITO

Metabolisen syndrooman hoito perustuu laihdutukseen. Useassa tutkimuksessa on todettu, että rajoitettu ruokinta ja laihtuminen parantavat insuliiniaineenvaihduntaa. Ruokinta suunnitellaan niin, että hevoselle annetaan pelkästään vähäsokerista heinää (sokerit alle 120 g/kg KA) 1,4-1,7 % ruumiinpainosta vuorokaudessa. Tähän voidaan tarvittaessa lisätä kivennäiset. Tarvittaessa osa heinästä voidaan korvata oljella. Metabolisesta syndroomasta kärsivän hevosen ei kannata antaa laiduntaa. Liikunnan on todettu tehostavan laihtumista. Kevyestä liikunnasta (käynti/hidas ravi, ei hikoilua) ei ole todettu olevan juurikaan hyötyä laihtumisen suhteen tai insuliiniherkkyyden parantamisessa. Sen sijaan reippaan hikiliikunnan 5 kertaa viikossa vähintään 30 min kerrallaan on todettu tehostavan laihtumista. Huonokuntoisella hevosella liikuntaohjelman aloittaminen kannattaa suunnitella yhdessä eläinlääkärin kanssa.

KAVIOKUUME

Kaviokuume ei ole sairaus, vaan oire useimmiten hormoniperäisistä sairauksista (PPID tai metabolinen syndrooma). Kaviokuume voi tulla myös tulehduksellisten sairauksien seurauksena kuten koliitti tai kohtutulehdus, tai pitkän kortisonikuurin jälkeen. Joskus harvoin puhutaan tukeutumiskaviokuumeesta, joka johtuu pitkään jatkuneesta epänormaalista painonjakautumisesta esim. vierekkäisen jalan murtuman takia.

OIREET

Kaviokuumeessa kavion lamellikerrokset heikentyvät ja lamellit venyvät, minkä seurauksena kavioluu kiertyy (rotaatio) ja laskeutuu (sinking). Kaviokuume iskee yleensä etukavioihin. Oirekuvaan kuuluu korostunut varvaspulssi, painon siirtely jalalta toiselle, liikkumishaluttomuus ja nojaaminen takajaloille. Pahimmillaan kaviokuume aiheuttaa niin kovaa kipua, että hevosen syke nousee ja se alkaa hikoilla. Lievempänä kaviokuume voi näkyä vain kääntymisjäykkyytenä. Kroonisen kaviokuumeen seurauksena kavioihin muodostuu renkaita, jotka ovat kannalta leveämpiä kuin varpaalta. Kaviokuume diagnosoidaan oirekuvan perusteella sekä röntgenkuvalla.

HOITO

Akuutissa kaviokuumessa hevoselle aloitetaan kipulääkitys välittömästi. Lisäksi siltä otetaan kengät pois ja se laitetaan karsinalepoon. Hevoselle voidaan laittaa kenkien tilalle styrofoamit, joilla saadaan säteelle tukea ja kipua helpotettua. Kavioiden jatkuvasta kylmäämisestä on todettu olevan hyötyä. Tämä tarkoittaa käytännössä jääpusseja kavioihin tai talvella hangessa seisomista. Kaviokuumeen taustasyyn hoitaminen on ehdottoman tärkeää. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittaa PPID:tä tai metabolista syndroomaa.

Akuutin vaiheen jälkeen karsinalepoa jatketaan 6 viikon ajan, jolloin lamellikerros ehtii rauhoittua. Sairaskengitys on suositeltavaa heti, kun se on mahdollista.

Toipumisennuste riippuu kavioluun rotaatioasteesta ja hoidon aloituksen nopeudesta.

Anna Lehto, eläinlääkäri AitoVet, 2020